Valokuvatorstai (ilo).

Posted by Benrope at 4:21 PM | Permalink | Comments (2)

Katsellessani sivusilmällä aamulla telkkaria, havaitsin muutaman muotibloggaajan saaneen naamansa valtakunnalliselle kanavalle. Naiset olivat lähteneet suorittamaan hurjaa askeettista suoritusta, kuukauden aikana saa käyttää vain kuutta vaatekappaletta. Alusvaatteita, kenkiä ja päällysvaatteita ei lasketa. Hurjaa! Miten ne pystyvät. Kun katselin duunissa lähimpiä särmien takana istuvia naamoja, totesin, että yksikään ei käytä enempää kuin kuutta vaatekappaletta kuukaudessa. Osa selviää kuudella vaatekappaleella loppuvuoden.

Taidankin osallistua haasteeseen. Kaksi villapaitaa, fleece, parit farkut. Vielä jää yksi vaatekappale varalle. Elän haaveessa, että sortseja voisi vielä käyttää mutta näyttää siltä, että ne voi unohtaa tältä vuodelta ja sandaalitkin saa heittää komeron perälle. Aamulla fillaroidessa tarvitsisi pikemminkin hanskoja ja tätä vauhtia kohta pipoakin. Lämpimän kesän jälkeen hyiset kelit tuntuivat tulevan normaalia jyrkemmin.

Ahdistaa.

Posted by Benrope at 10:17 AM | Permalink | Comments (5)

Klikkaa kuva suuremmaksi / Click image to enlarge.

Skywatch Friday

Posted by Benrope at 7:16 PM | Permalink | Comments (7)

Posted by Benrope at 8:28 PM | Permalink | Comments (0)

Posted by Benrope at 5:57 PM | Permalink | Comments (0)

Satunnainen polkkaaja polkee autoaan yli vuoriston. Kahden kilometrin korkeudessa pilvessä kahden metrin näkyvyydessä kahden metrin levyisellä tiellä pelko on välillä lähes kirjaimellisesti pöksyissä. Matka taittuu alle kävelyvauhdin. Lopulta alkaa alamäki ja pilvet jäävät ylös.

Italian rajalla odottaa kolme tylyä virkavallan edustajaa. Avaan ikkunan mahdollisten kysymysten kuulemiseksi.

Buongiorno! Finland! Hell Sinkiii! Korpiklaani!! Käsi heilahti, tervetuloa. Pokasaha sentään, tämähän on hyvä maa.

Posted by Benrope at 8:16 PM | Permalink | Comments (0)

Taloyhtiön ikuisuusremontti on edennyt siihen vaiheeseen, että maalinkatkuisessa kämpässäni on ikkunat. Remonttimiehet onnistuivat siinä sivussa raapimaan makuuhuoneeni tapetit hajalle ja lattialla on maalitahroja. Saakelin tohelot. Pölyä on kaikkialla ja tietenkin juuri nyt pölynimijäni meni ja hajosi. Sisällä on kuin saunassa, hiki virtaa koko ajan. Ilmastointi ei pelitä toimistossakaan eli helpotusta tukalaan oloon ei saa koko päivänä. Ahdistaa.

Konttuurin vessan pisuaaria olen myös ihmetellyt. Käsittääkseni kaikki paiskivat töitä suhteellisen selvänä mutta silti jotkut kuninkaat onnistuvat kusemaan lattialle lammikon. En ymmärrä miten se on mahdollista. Pisuaariin on suhteellisen helppo tähdätä ja jos riittävän lähellä seisoo, ei niin pientä kikkeliä olekaan, etteikö sillä sinne lorottaisi.

Vielä huominen päivä pitäisi kärvistellä ja sitten se alkaa. Loma!

Posted by Benrope at 10:25 AM | Permalink | Comments (3)

Tämä taloyhtiön remontti alkaa jo riipiä. Ymmärrän kyllä, että kun on vuosikymmenet asuttu tekemättä mitään suurempaa remonttia, tulee nykyisille asukkaille maksun aika. Siihen olen varustautunut jo vuosia sujauttamalla säännöllisesti valuuttaa sukan varteen. Lisää pitää kerätä, remontit eivät tähän lopu.

Kuten ilmeisesti kaikissa isoissa taloyhtiöremonteissa, myös täällä pääurakoitsija on jaellut pienempiä urakoita ulkopuolisille osapuolille, jotka taas palkkaavat työntekijänsä sieltä, mistä halvimmalla saavat. Silloin duunarit eivät puhu suomea. No, voihan ulkomailtakin tuleva riuska työmies olla pätevä. Päteviä saattavatkin olla mutta kalentereista eivät piittaa tuon taivaallista. Jos rappukäytävään on teipattu tai postiluukusta tipahtanut aanelonen, joka kertoo aikatauluista, lähtökohtaisesti ne eivät pidä. Marginaaliksi pitää laskea vähintään viikko.

Nyt on päästy siihen vaiheeseen, että ikkunat ja parvekkeen ovet pitäisi vaihtaa tai korjata. Yllättäen asialla ovat ihan kotimaiset jannut. Ikkunoiden edustat piti tietenkin tyhjentää remontin ajaksi. Kämpässäni se tarkoittaa totaalista kaaosta, koska kaikkea ei saa osiin purkamatta pois tieltä.

Kirjoitan tätä tällä hetkellä makuuhuoneen ovella. Oven suusta pilkottaa osa työhuoneen pöydästä, jonka makuuhuoneeseen mahtuneella osalla lepää tietokone. Työhuone on käyttökelvoton. Myös olohuone on käyttökelvoton, koska yllättäen varsin suuri osa huonekaluista sijaitsi tyhjennettävällä alueella ja lisäksi työhuoneen kamoista osa on siellä varastoituna.

Huonekalujen siirtokehotus tuli viime viikolla. Sen jälkeen sentään sisäikkunoita on hävinnyt, äänieristys on siis nollassa. Korjattaville ulkoikkunoille tai kokonaan vaihdettaville ikkunoille ei ole tehty mitään. Alempien kerroksien vauhtia katsellen en pidä todennäköisenä, että vielä ensi viikolla pääsisin kalustamaan kämppääni takaisin asuttavaan kuosiin.

Ahdistaa. Jospa ennen ensilunta tämä olisi loppu.

Posted by Benrope at 7:49 PM | Permalink | Comments (2)

Klikkaa kuva suuremmaksi.

Valokuvatorstai (matkan varrella)

Posted by Benrope at 6:09 PM | Permalink | Comments (11)

Allekirjoittanut on säälittävä pelkuri, joka värisee kauhusta kuullessaan sanan hammaslääkäri. Niinpä ehtikin vierähtää vuosi jos moneskin ilman vierailua tohtorin hiostavassa kidutuspenkissä. Itse asiassa tarkkaa muistikuvaa edellisestä käynnistä ei ole, joskus viime vuosituhannella kuitenkin.

Päivänä eräänä herra b. rouskutteli broiskukoipea antaumuksella. Antaumus johti siihen, että kieli havaitsi suussa olevan jotain outoa. Olin nielaissut reippaahkon palan lohjennutta hammasta siivekkään lihan mukana. Perkele, ei hyvä. Kieli vieraili koko ajan synteneessä aukossa ja tuntui uppoavan kokonaan sinne. Nyt olisi pakko mennä hammaslääkäriin.

Selvisi, että kunnalliselle puolelle pääsisi vasta kesän jälkeen näin vähäpätöisen vaivan takia. Siispä surffailin tovin netissä ja valitsin yksityisen hammastohtorin rehkimään purukalustoni syövereissä. Tulevan laskuttajani valikoin sillä perusteella, että hinnasto oli luettavissa poraamon kotisivuilta, joten pystyin jotenkin arvioimaan tulevia kustannuksia.

Ensimmäisellä käynnillä olin hyyyyvin hermona. Odotellessa puudutuksen vaikutusta pyysin lääkäritätiä tutkimaan samalla koko hammaston ja antamaan pelvoittavan tuomionsa. Viisi reikää ja hammaskiveä vaikka pihan kivetykseen. Paha ientulehdus. Olin huojentunut, odotin vielä pahempaa. Päässäni laskin lannistuneena tulevaa lovea pankkitilissäni.

Nyt kun homma on ohi, olen köyhtynyt vajaa 400 euroa. Kirpaisi, vaikka vielä pahempaan olin varautunut. Kokemus oli astetta muistikuvia miellyttävämpi, hammaskiven poisto ultraäänellä ei ole niin vituliasta kuin perinteisesti taltalla ja vasaralla.

Saattaa olla, että siirryin pysyvästi yksityiselle puolelle huollattamaan leegojani. Pääsen hoitoon silloin kun haluan ilman kuukausien jonotusta. Jossain vaiheessa palvelusta kannattaa maksaa, vaikka ahdistaisikin.

Posted by Benrope at 9:03 PM | Permalink | Comments (6)

Klikkaa kuva suuremmaksi.

Valokuvatorstai (silkkaa jazzia)

Posted by Benrope at 8:29 AM | Permalink | Comments (16)

Tapahtui eräänä aamuna, että kissanpissan makua maiskutellessani havaitsin perseeni olevan kipeähkö. Hämmentävää, mistäköhän moinen. Yritin käydä muistissani läpi 24 tuntia kestänyttä huuruista juhlintaa. Ai niin, sauna. Siellä vietettiin paljon aikaa. Saapuessani löylyhuoneeseen kuulin lausahduksen "nyt otat lauteista käsillä kiinni, kumarrut perse pystyssä kunnon etunojaan". Mikäpä siinä auttoi, pakkohan se oli kun kasa karjuja noin käskee. Siitähän se ahteri kipeytyi. Tuli siis pelattua saunassa kuuppaa. Saunallisella äijiä oli seuraavana aamuna otsalohkon lisäksi myös perse kipeä. Kuuppa hajosi pelin tiimellyksessä, joten löylyä heitettiin loppuilta runsaammalla kädellä suoraan kiulusta.

Vanha ei jaksa näitä kuin korkeintaan kerran vuodessa. Toipuminen vie liian kauan.

Posted by Benrope at 6:18 PM | Permalink | Comments (7)

Valokuvatorstai (viesti)

Posted by Benrope at 11:30 PM | Permalink | Comments (6)

Valokuvatorstai (hassu)

Posted by Benrope at 8:42 PM | Permalink | Comments (7)

Käydessäni kivijalassa ostoksilla huomasin kassan tiirailevan erittäin tarkkaavaisesti tiettyjä asiakkaita. Nuo tietyt asiakkaat edustivat kansallispukuihin pukeutuvaa vähemmistöä, jotka kovaan ääneen kinastelivat ostoksistaan ja sähelsivät epämääräisesti. Kassantäti näytti hyvin, hyvin kyllästyneeltä. Kun romaninaiset vihdoin ja viimein pääsivät kassalle ja kassantäti tavarat ynnäsi ja ilmoitti loppusumman, alkoi riitely siitä kuka ne ostokset maksaa. Lopulta kukaan ei maksanut ja ostokset jäivät hihnalle. Mitä nyt yksi DVD-levy ja sipsit eksyivät vahingossa mukaan, jotka kassantäti kävi perään juosten hakemassa takaisin.

Väsyneenä kassa katsoi ostoksia ja totesi, että ostaisivat edes yhden kerran kuten normaalit ihmiset, niin melkein voisi itkeä onnesta. Joko ostokset jäävät hihnalle tai sitten pahimmassa tapauksessa pitää kutsua poliisit paikalle. Kassantätiä ahdisti.

Ei käy kateeksi kivijalkakauppojen myyjiä, jotka yksin joutuvat kärvistelemään juoppojen, narkkareiden ja hameisiinsa ostoksia kätkevien asiakkaiden kanssa. Kerran eksyin kivijalkaan silloin kun miliisi oli hakemassa asiakasta pois. Oli hurjistunut kun kassantäti oli kieltäytynyt myymästä keppanaa ja päätti sitten rikkoa ostoksensa pullo kerrallaan pitkin putiikin lattioita ja seiniä.

Kassantätiä ahdisti silloinkin perusteellisen paljon. Minä ymmärsin.

Posted by Benrope at 8:09 PM | Permalink | Comments (3)

Klikkaa kuva suuremmaksi

Valokuvatorstai (ainoa mitä voin ajatella)

Posted by Benrope at 7:48 PM | Permalink | Comments (4)

Minähän en nyrkkeilystä mitään ymmärrä. Olen pöljänä saanut sen käsityksen, että Amin Asikainen on hemmo, joka ei osaa lopettaa ajoissa. Vielä pitää yrittää, jos vaikka saisi vanhoilla päivillä jotain korkeammassa painoluokassa aikaiseksi. Ja sitten raahataan kova nimi vastustajaksi rapakon takaa. Olen aina ollut kiinnostunut penkomaan tilastoja ja taustoja, oli kyse sitten mistä tahansa. Tongitaan tällä kertaa nyrkkeilytilastoja.

Dario Armando Matorras. Kaksitoista matsia ammattilaisena, kaikki voitettu, seitsemän tyrmäyksellä. Kuulostaa siltä, että kyseessä on todella kova luu. Katsotaanpa tarkemmin Darion menneitä vastustajia. Yhtä lukuunottamatta kaikki Matorrasin vastustajat ovat hävinneet jokaisen ottelunsa, minkä ammattilaisena ovat nyrkkeilleet. Viidellä uran ainoa matsi on ollut Dariota vastaan. Neljä vastustajista on hävinnyt jokaisen ottelunsa tyrmäyksellä. Ainoa otteluita voittanut vastustaja oli viimeksi tuulettanut voittajana yhdeksän vuotta ennen Darion kohtaamista. Kaikki vastustajat on siis valikoitu huolellisesti Dariolle häviämään.

Aminilla on huomenna edessään tilastoja amatöörimäisesti tulkiten uransa heikoin vastustaja. Dario on raahattu Eurooppaan ottamaan Aminilta turpaan ihan huolella. Mutta minähän en nyrkkeilystä mitään tiedä. Ja Tanskakin voitti lätkässä suomalaiset ja jenkit.

Posted by Benrope at 7:55 PM | Permalink | Comments (2)

Pieneen mieleeni juolahti, että pitäisikö jotain suojatakin vintiltä, kun nyt on se kattoremonttikin. Niinpä astelin ylös katsomaan miltä siellä näyttää. Sahanpurua, paljon sahanpurua. Remppa oli tietenkin aloitettu juuri minun vinttikomeroni kohdalta, joten kaikki suojaavat toimenpiteet olivat jo turhia. Kaikkea kuorrutti reipas purukerros. Toki komeroni on täynnä lähinnä tarpeetonta romua, putsaaminen tulee kuitenkin olemaan työn ja tuskan takana. Ahdistaa.

Astetta typerämpänä pidän sitä naapuria, joka oli nähnyt missä mennään ja tuonut silti lakanapyykkinsä ylös ullakolle kuivumaan vanhasta tottumuksesta. Virheinen liike, hyvin virheinen liike.

Kotona työnsin pääni ulos ikkunasta nähdäkseni mitä parvekkeille kuuluu. Parvekkeeni betonilattian oli suunnilleen 20 vuotta sitten laatoittanut ilmeisesti edellistä edellinen asukas. Mukava, edelleen tyylikäs ja helppohoitoinen. Nyt se ei enää ole tyylikäs ja helppohoitoinen, koska osa laatoista on remontoinnin riemussa irronnut ja hajonnut. Uusia vastaavia laattoja en tule löytämään mistään ikinä. Kele.

Ahdistaa.

Posted by Benrope at 7:43 PM | Permalink | Comments (0)

Kaikkea se mit vit lähettelee postissa. Melkein yhtä hauska kuin alkuperäinen.

Posted by Benrope at 11:17 PM | Permalink | Comments (4)

Klikkaa kuva suuremmaksi

Valokuvatorstai (kevät)

Posted by Benrope at 7:03 PM | Permalink | Comments (7)