Kuvittelin vain sketseissä olevan autoilijoita, jotka putsaavat tuulilasiin pari silmäreikää ja lähtevät sitten ajamaan. Eilen vastaan tuli mersu, jossa tuulilasiin oli pyyhkäisty aanelosen kokoinen katselurako, jonka turvin kuski paineli menemään. Kärry oli kuin liikkuva iglu, sillä mitään muuta osaa autosta ei oltu putsattu. Luultavasti konepelliltä lentävä lumi peitti pian sen vähäisenkin aukon tuulilasissa. Sakotus kansalaisoikeudeksi!

Kuukauden vaihtuminen tarkoittaa muuttokuormia suuntaan jos toiseen. Kaksi päivää kuorma-auto seisoo ulko-oven edessä estäen parkkipaikalle menon, koska amatöörikuskeilla ei ole taitoa saada kuorma-autoa kuin suunnilleen sinne minne haluaa. Uudesta asukkaasta taloyhtiössä on aina riesaa. Tulokas lukutaidottomana parkkeeraa autonsa joko varatulle paikalle tai sitten "Pysäköinti kielletty" -kyltin alle niin kauan kunnes saa sakkolapun. Lisäksi asukki poraa viikon verran seiniä reikäjuustoksi, miten jollakin voikin olla niin paljon ripustettavaa.

Kas, poraavat taas. Ahdistaa.

Posted by Benrope at 6:47 PM | Permalink | Comments (8)

Klikkaa kuva suuremmaksi.

Seitsemän merta. Seitsemän kuolemansyntiä. Seitsemän veljestä. Maailman seitsemän ihmettä. Seitsemän uutiset. Lumikki ja seitsemän kääpiötä.

Seitsemäntenä päivänä Jumala loi blogin ja siitä on seurannut seitsemän vuotta polkkausta. Koulutie odottaa syksyllä.

Seitsemän grillattua sikaa kypsyy tuossa vartaalla, juomiseksi on varattu seitsemän keissiä olutta. Käykää kimppuun! Juhlat tosin alkoivat jo aamuseitsemältä, joten pitäkää kiirettä! Koko päivän taustamusiikkina soi Les Invisibles, päätöksestä ei voi valittaa. Karaokehenkisille löytyy sanatkin, kaikki voivat osallistua taustakuoroon. Danny ei näissä bileissä laula. Nyt kaikki mukaan!

SEVEN-SEVEN-SEVEN-SEVEN-SEVEN-SEVEN-SEVEN
SEVEN-SEVEN-SEVEN-SEVEN-SEVEN-SEVEN-SEVEN
SEVEN-SEVEN-SEVEN-SEVEN-SEVEN-SEVEN-SEVEN

Posted by Benrope at 7:07 AM | Permalink | Comments (7)

Päätinpä tulevaa lomamatkailua varten hakea Nokia E66 -kännykkääni lomailumaan kartan, jotta puhelin ei yrittäisi vaivalloisesti ja kalliisti ladata karttaa kohdemaassa. Koska tietokoneeni oli viimeisimpien karttalatausten jälkeen ehtinyt vaihtua, täytyi ensin ladata koneelle Nokia PC Suite.

Jahka ohjelma oli koneella, puhelin kiinni usb-liitäntään ja menoksi. Jahas, linkki vie lontoonkieliselle sivulle, jossa "Select your device" -kohdassa ei ole puhelintani. Mutta ei se mitään, alempaa kannustetaan menemään tälle sivulle, josta voin valita puhelimeni, jos ei ylemmästä listasta löytynyt.

Kyllä, nyt löytyi Nokia E66, Ovi Maps 3.0 pitäisi päivittää vanhan ohjelman tilalle. No minäpä päivitin. Kirotun hitaasti päivittyi ohjelma, poisteli vanhoja karttoja epäyhteensopivina. Okei, valmis. Jos nyt saisi vihdoinkin sen kartan.

Ei muuta kuin PC Suite auki ja lataamaan. Paitsi että ei onnistunut. Karttoja ei voinutkaan ladata kuin niille muutamalle hassulle puhelimelle, joissa on uusi ilmainen navigointi. SAATANA! Nyt alkoi keittää. Klikkailin ja klakkailin ja etsin. Rekisteröidyin ja kirjauduin. Ei toivoakaan. Hienoa, pari sanaa suorituksesta, Nokia. Saunan takana tavataan!

Yritin hillitä verenpainettani muutamalla oluella. Jack Bauer jäi kiroillessa väliin. Ahdisti. Jahka sain pahimman raivoni hillityksi, googletin lisää. Näköjään on olemassa uusi ohjelma, Nokia Ovi Suite. Olisiko tuossa ratkaisu? Sovelma tietokoneeseen, buuttaus ja kännykkä taas kiinni. Ahhah, tällainen ohjelma. Tuosta voi ladata karttoja. Klik, tämä puhelimeen, kiitos. Jippii, lähti lataamaan!!!!

Edelleen pari sanaa suorituksesta Nokialle. Karttaohjelmiston lataussivulla neuvotaan käyttämään Nokia PC Suitea karttojen lataukseen, eikä sanallakaan mainita Nokia Ovi Suite -ohjelmasta mitään. Maailman suurimman matkapuhelinten valmistajan kuvittelisi kykenevän parempaan suoritukseen.

Hävetkää! Hävetkää!

Posted by Benrope at 8:48 AM | Permalink | Comments (7)

Posted by Benrope at 10:27 PM | Permalink | Comments (0)

Olen jo aikaisemminkin suhtautunut skeptisesti siihen saanko eläkettä koskaan ja siltä näyttää, että saattaa kiikkustuoli olla turha haave, vaikka nuo leikkaukset eivät sitä vielä estä. Kiristävät kuitenkin noistakin.

Eläkemurheista ei tarvitse pitkään aikaan huolehtia mutta aika vittumaisilta ehdotukset kuulostavat. Töissä pitäisi olla 40 vuotta, vasta sitten pääsee eläkkeelle. Miten tuo lasketaan, kelpaako kesä- ja osa-aikatyöt? Työttömyysjaksot tietenkin nostavat ikärajaa. Jos kuusikymppisenä saa kenkää, pitäisi tulevaisuudessa 500 päivän jälkeen tulla toimeen peruspäivärahalla, joka tietenkin laskee eläkettä, jonka saaminen siirtyy, koska ei ole työelämässä. Tuossa iässä lienee turha haaveilla kummoisesta uraputkesta, paitsi jos on Paavo Väyrynen, joka tulevaisuudessa hallitsee Suomea vielä Kekkosen ikäisenäkin. Ahdistaa.

Ensimmäistä kertaa elämässäni seuraan aktiivisesti muotiblogia. Äänestän pnukin vuoden parhaaksi muotipolkkaajaksi heti kun siihen tulee mahdollisuus.

Posted by Benrope at 9:02 PM | Permalink | Comments (5)

Vastaus haasteeseen lyhytfilmillä.

Posted by Benrope at 11:19 PM | Permalink | Comments (4)

Myytävien asuntojen selailu netistä on varsin yleinen harrastus. Jotkut kuolaavat miljoonalukaaleja, itse etsin ne kaikkein huokeimmat kautta maan. Nyt olisi tarjolla idyllinen omakotitalo, vaatii pientä pintaremonttia.

Posted by Benrope at 7:06 PM | Permalink | Comments (8)

Kauhea haloo on noussut Hazardin kolumnista Tony Halmeesta. Koko juttuhan koski enemmän meitä iltajuorujen lukijoita ja Kaarina pilkkasi minuakin, Disneyn kuvakerrontaan tottunutta. Olen melko varma, että vielä kirkasaivoisena kulkenut Tony Halme olisi pitänyt tuosta pakinasta ja antanut samalla mitalla takaisin. Hazardilla ja edesmenneellä Halmeella oli paljonkin yhteistä. Tony tiesi ja Kaarina tietää edelleen, että sitä enemmän puhutaan mitä lujempaa aukoo päätään. Tony Halme onnistui tavoitteessaan hyvin ja Kaarina Hazard on pääsemässä hyvään vauhtiin. Vainajistahan ei perinteisesti saisi puhua pahaa, koska puolustautuminen on mahdotonta. Jokainen voi kuitenkin antaa mielikuvituksensa lentää ja miettiä mitä Tony olisi Kaarinalle vastannut. Kuvitelmien lentoa voi helpottaa lukemalla Wikisitaateista Halmeen kuolemattomia lausahduksia.

Olen ilmeisesti viimeisiä uskollisia Blogilistan käyttäjiä. Uskollisuuttani on kuitenkin viime aikoina koeteltu lujasti. Tämän vuoden puolella on ollut todennäköisempää, että Blogilista antaa time out -ilmoituksen kuin että pääsisin seuraamaan suosikkejani. On hiuskarvan varassa, että luovutan ja alan suosiolla seurata kaikkia blogeja readerin kautta. Jos palvelu ei toimi, eikä parannusta luvata, on siitä silloin luovuttava. Harmillista, sillä jo perinteiden takia haluaisin jatkaa Blogilistan käyttöä.

Ahdistaa.

Posted by Benrope at 6:41 PM | Permalink | Comments (17)

Harvinainen taloyhtiönkokous, ei ensimmäistäkään tappelua. No, toki pientä napinaa naurettavuuksista mutta taloyhtiön oppositio ei ollut paikalla. Vihdoinkin tähän taloon saadaan jotain remonttejakin. Koska vastarannankiisket ovat aina kiljuneet kaikkea vastaan, korjattavaa kyllä löytyy. Olisi ollut helpompaa, jos kukkaroa olisi voinut kaivaa pidemmällä aikavälillä ja vähemmän kerrallaan. Toki kaiken sen menneiden vuosien kiljumisen ja karjumisen kuunteleminen on ollut viihdyttävää mutta rajansa kaikella. Loppuvuosi meneekin sitten remontoinnin äänistä nautiskellessa.

Vanha ituhippi Ugus on laajentanut repertuaariaan ja aloittanut ruokablogin. Vai onkohan sittenkin kyse jostain muusta? Tutustukaa Käärmeenkielikeittoon ja päätelkää itse.

Posted by Benrope at 7:02 PM | Permalink | Comments (2)

Hyvin alkaa uusi vuosi. Vatsa kipristelee ja suoli huutaa hoosiannaa. Piereskely ei nyt tule kysymykseen. Langaton verkko kotona olisi hyvä asia, voisi surffailla pöntöltä käsin. Ahdistaa.

Jaffaa on perinteisesti neuvottu juomaan mutta viime keväällä tuokin myytti teilattiin. Jotain energiapitoista pitäisi kuitenkin saada pysymään vatsassa sisällä. Lihalientä ja glögiä vuorotellen? Ehkä sittenkin jaffaa.

Kunhan ensin uskaltautuisi kivijalkaan ostoksille.

Posted by Benrope at 11:54 AM | Permalink | Comments (7)

Paluu arkeen on alkanut. Kinkku on muuttunut ihraksi jenkkakahvoihin ja joulutortut tukkivat verisuonia. Kaikki on mennyt siis suunnitelmien mukaan. Pakkaset pitivät huolen siitä, että rasvanpoltto tapahtui lähinnä sisätiloissa. Saunassa sai poistettua kuona-aineiden lisäksi hapen keuhkoista. Pukkikin kävi tuoden pehmeitä paketteja ja Jari Tervon. Tervo ei vaivautunut paikalle lihallisessa muodossa, joten jouduin tyytymään paperiseen versioon.

Sen verran kuitenkin ulkoilin, että sain hiertymän jalkaani. Kysäisin, josko pirtistä löytyisi rasvaa vaivan hoitoon, jolloin äiti poikansa laastaroi. Lykkäsi kantapäälaastarin nilkkaan kiinni ja totesi näin hyvän olevan. Ja totisesti ei hiertänytkään. Unohdin koko laastarin moneksi päiväksi.

Eilen kotiseutuville palattuani aloin illalla petiin mennessä miettimään, että tuo paksu tarra täytyisi varmaan poistaa nilkasta. Tuumasta toimeen. Että se pirulainen oli tiukassa, ei lähtenyt millään irti. Kauheasti karjuen ja kiroillen revin laastaria ja ihmettelin miten naiset kestävät brasilalaisen vahauksen. Miten voikin laastarin poistaminen sattua niin saatanasti. Ahdisti.

Lopulta laastari oli irti ja jalkaa kirveli niin pirusti. Syy tuskaan ja ahdistukseen selvisi. Ihokarvojen lisäksi Compeed oli repinyt mukanaan muutaman neliösentin ihoa. Loppuvuoden ja luultavasti pitkän siivun seuraavastakin kehitän tahdonvoimaani, enkä revi syntynyttä rupea pois. Uudenvuodenlupaus.

Ahdistaa.

Posted by Benrope at 3:48 PM | Permalink | Comments (6)

Blogisti vetäytyy rakentamaan joulupuuta ja tuhoamaan tuhdin kimpaleen kärsinyttä possua. Tyytyväisnä mielin jouluolutta päälle.

Nähdään taas kuusijuhlan jälkeen. Hyvää joulua!

Posted by Benrope at 12:46 PM | Permalink | Comments (3)

Klikkaa kuva suuremmaksi.

Posted by Benrope at 7:52 PM | Permalink | Comments (2)

Katselin blogini tilastoja ja totesin hallitsemattoman siirron uuteen osoitteeseen aiheuttaneen aika tylyn kadon kävijöissä. RSS-feedin kautta blogia lukeneista yli 90 prosenttia on tipahtanut pois, ainoa paikka mistä tulee kävijöitä on Blogilista. No, lisäksi mahdollisten valokuvahaasteiden kautta saattaa hiljalleen kertyä lukijoita. Ahdistaa.

Mutta polkataan kuitenkin teille vähäisille jäljelle jääneille. Katkeroituneena vanhoista talvikengistäni päätin lahjoittaa ne jollekin kärsivällisemmälle ja ostaa uudet tilalle. Netistä olin vilkuillut, että Hanwag Ivalo kuulostaisi täydelliseltä järeämmältä talvikengältä. Palkittua pitoa liukkaille keleille luvattiin ja lämpimyyttä kovemmillekin pakkasille. Nauhatkin näyttivät sellaisilta, jotka pysyvät kiinni yli kahden sekunnin kävelyn.

Varpaat kylmästä kipristellen painelin kauppaan. Löysin haluamani kenkämallin mutta en väriä, enkä kokoa. Räpläilin aikani kenkälaatikoita läpi löytämättä etsimääni. Myyjäkin saapui paikalle kysyen voisiko olla avuksi. No voisi hyvinkin, nämä kengät, tätä kokoa, mustat. Juu, ei ole. Ei ole lainkaan tuota kokoa. Eikä paljon muutakaan, pakkaset olivat auttaneet aika perusteellisessa hyllyjen tyhjennyksessä. Kokoja oli vain Juha Miedolle ja pienelle kiinalaiselle naiselle.

Noh, olisiko tarjolla jotain muuta vastaavaa? Kyllä, tässä olisi Meindlin talvikengät. Reilusti kalliimmat mutta hyvät ovat. Pohja pitää kuin iilimato ja aito lammasvuori lämmittää mukavasti. Juu, nauhat pysyvät kiinni. Hinta ylitti kipurajan mutta sovitin silti kengät koipiin. Ylellisen pehmeää karvaa. Istuivat ihanasti. Kävelin edestakaisin pitkin kauppaa. Nauhat pysyivät kiinni. Kaupat syntyivät.

Kotiin päästyäni vaihdoin pitkät kalsarit jalkaan ja menin kävelylenkille uusilla kengillä. Ei hiertänyt, ei palellut. Ei lipsunut tien kiiltävimmissikään kohdissa. En löytänyt mitään valittamista.

Olisi veronpalautuksen voinut huonomminkin tuhlata.

Edit:
Nyt näyttäisi vuokraisäntä viilanneen myös vanhan feedin toimivaksi eli tervetuloa takaisin linjoille!

Posted by Benrope at 8:26 PM | Permalink | Comments (8)

Mustaa ja valkoista (talvi)

Posted by Benrope at 11:17 AM | Permalink | Comments (9)

No niin, täällä ollaan taas. Kaikkien vaikeuksien kautta ollaan vihdoinkin uurastettu maaliin ja takaisin Blogistaniaan vuokraisännän uupumattoman puurtamisen tuloksena.

En ole erityisemmin ohjelmallisten pikkujoulujen ystävä. Tietenkin pitäisi nauraa kun pomo on puettu naiseksi ja ollaan niin hassuja ja hauskoja. Yhdeksän kymmenestä tuntui tykkäävän kovasti tai ainakin osasi näytellä uskottavasti nauttivansa hulvattoman hupaisasta ohjelmasta. Itse en onnistu tuntemaan edes vahingoniloa. Ahdistaa.

Pikkujoulut ovat kuin polttarit. Kaikki mahdollinen ollaan jo tehty tässä maailmassa miljoonia kertoja, joten uusien juonien keksiminen vaikeaa. Miksi ei voisi vain syödä, juoda ja rupatella. Hiljalleen juopuessa kun tuppaa olemaan ihan kivaa yrittämättäkin.

Posted by Benrope at 1:28 PM | Permalink | Comments (6)

Klikkaa kuva suuremmaksi.

Valokuvatorstai (sininen ja valkoinen)

Posted by Benrope at 1:48 PM | Permalink | Comments (4)

Noin. Kelpaako tuo otsikko työnäytteeksi ja pääsen nyt keksimään mahdollisimman typeriä sisäänveto-otsikoita nettisivuille? Kaikkein nolointa on, että itsekin menen välillä halpaan ja klikkaan uutisvirrasta linkkiä äärettömän idioottimaisen otsikon takia katuen ajanhukkaa jo sivun latautuessa. Ahdistaa.

Luotettava peltiratsuni Jürgen petti minut ensimmäistä kertaa. Kesken pimeimmän ja kosteimman maantietaipaleen päätti kärryni, että kaukovalot kuluttavat turhaa energiaa ja niitä ei kuulu käyttää. Tunnin ajan rämpytin valoviikseä, kunnes luovutin. Hissukseen vaan lyhyillä valoilla. Ahdisti. Perillä parkkipaikalla kokeilin vielä kerran. Avot, ympäristö hohkasi kirkkaana pitkien valojen loisteessa. Kele.

Eläkeläiset eivät ole aivan terävimmässä iskussa Euroviisujen karsintakappaleellaan Hulluna humpasta mutta mitään muita vaihtoehtoja ei ole. En suostu edes koekuuntelemaan muita. Humppaamalla viisukartalle!

Tänään kuitenkin paremmin uppoaa Threshold.

Posted by Benrope at 7:29 PM | Permalink | Comments (0)

Posted by Benrope at 9:38 PM | Permalink | Comments (0)

Viima ja vesisade ahdistavat pientä ja satunnaista kulkijaa. Pieni kulkija haluaa lämpöä ja valoa sateen keskelle. Sitä näyttäisi tarjoavan espresson- ja pullantuoksuinen kahvila kulmassa. Jalat vievät huomaamatta tuoksun suuntaan. Ovi auki ja sisälle. Kuin vaivihkaa vääntäytyy hymy sateesta märälle naamalle intiimin lämpimässä kahvilassa.

Nälkäkin olisi. Ehkä mahtavalta tuoksuvan kanelipullan sijaan ottaisikin sämpylän. Valikoima näyttää kovin pieneltä mutta kunnon asiakaspalvelijana myyjä kertoo heidän tietenkin tekevän toiveiden mukaisen sämpylän. Ihan tuoretta tavaraa. Loistavaa. Ja kahvia päälle. Cappuccino tuplaespressolla maistuisi juuri nyt. Iloisna mielin pieni kulkija kaivaa lompakosta pyydetyn summan ja etsii itselleen vapaan paikan lähes täydestä kahvilasta.

Ruuhkaan nähden ihan kohtuullisessa ajassa kulkijan pöytään ilmestyy sämpylä ja cappuccino. Kahvi on juuri sopivan vahvaa ja sämpylän täytteet täydelliset. Kannatti maksaa hieman enemmän kuin ketjukahvilassa, miettii satunnainen kulkija. Makuhermot kiittävät ja yleinen mielihyvä leviää kehoon. Ei ahdista.

Pieni silmäily ympäristöön on aina paikallaan. Edessä perheenäiti juo pienen kattilan kokoisesta mukista jotain, mikä luultavasti on hyvää. Isä näyttäisi nauttivan espressosta. Jälkikasvu tyytyy vain jokeltamaan onnellisena äitinsä sylissä. Somaa. Vasemmalla kaksi opiskelijatyttöä juo teetä. Luultavasti ovat juoneet jo tunnin. Pieni kulkija ei ole koskaan ymmärtänyt miksi ravintolassa pitää syödä niin hitaasti, että ruoka jäähtyy tai kahvilassa odottaa juotavan viilenevän huoneenlämpöiseksi. Lämmin on hyvä, kuuma parempi.

Katse etuviistoon vasemmalle. Kaksi iloista naista vauvoineen. Toinen tuoreehkoista äideistä huomaa jälkikasvunsa muuttuneen sinappikoneeksi. Lämmin on hyvä. Ihan tuoretta tavaraa. Täytteet täydelliset. Mutta asialle on tehtävä jotain, päättää äiti. Heti. Reippaasti hän kaivaa vaipan esiin kassistaan ja käteen tarttuu myös pyyhe. Pyyhe kahvilan pöydälle ja kääryle päälle. Muina naisina äiti alkaa vaihtamaan keskellä pittoreskia kahvilaa tuoreita ja lämpimiä paskavaippoja puhtaisiin muiden asiakkaiden yrittäessä muistella vielä äsken kahvilassa leijunutta kanelipullan tuoksua.

Pieni ja satunnainen kulkija kerää kimpsunsa ja kampsunsa tyytyväisenä siihen, että tykkää juoda kahvinsa nopeasti ja lämpimänä. Matka jatkuu.

Posted by Benrope at 8:02 PM | Permalink | Comments (4)