« maaliskuu 2010 | Main | toukokuu 2010 »
Ah, on tämä hienoa. On vapaapäivä ja remonttireiskat aloittavat jyryyttämisen seitsemän aikaan aamulla. Aamu-tv:tä olisi voinut katsella mutta kun se jäi vain katseluksi. Äänestä ei kuullut mitään. Jos jotain hyvää pitää tästä aamusta etsiä, niin ei tarvinnut aamulla kaivaa autoa lumesta. Odotan sen sulavan päivän mittaan.
Täällä ei kuule omaa ajatustaan. Taidan paeta ulos vilustumaan viimaan. Ahdistaa.
Ilmeisesti on totuteltava normaalia aikaisempiin herätyksiin. Taloyhtiötä remppaavat virolaiset kun saapuvat paikalle tuntia aikaisemmin kun olen normaalisti tottunut heräämään. Herätyskelloa ei muutenkaan enää tarvitse. Kyllä rälläkkä herättää. Verhoa on turha avata, koska sieltä kurkistaa se virolainen rakennusmies tai suojamuovit. Ahdistaa.
Hyvänä puolena on tietenkin se, että voi hyvällä omatunnolla jättää ikkunat pesemättä. Jotain kevätsiivousta kuitenkin pitäisi tehdä. Yli puoli vuotta olen katsellut pöntöllä istuessani pesukoneen emalin tahmaista pesuainetahraa, jonka kuitenkin olen unohtanut vessasta poistuessani. Eilen sain jonkun kohtauksen ja hain suihkeen ja rätin keittiön allaskaapista.
Allaskaapin sisältö valui lattialle. Se oli koko tilavuudeltaan täynnä kamaa. Ahdisti. Joku siivoussuihke löytyi ja tahrat häipyivät koneen pinnasta helposti. Seuraavaksi aloin raivata kaapin sisältöä. Heitin sieltä pois vanhoja haisevia rättejä tusinan verran. Epämääräisiä purkkeja, joiden sisältöä en edes tiennyt. Lisäksi poistin luultavasti vanhentuneina purnukat, joiden sisältö oli viime vuosituhannelta päätellen siitä, että valmistajien osoitteiden puhelinnumeroiden suuntanumerot olivat vielä vanhalla tavalla.
Nyt jäljelle jääneet kamat mahtuvat yhteen kerrokseen kaapin lattialle. Ensi kerralla tulen putkitukoksen aikana huomaamaan, että minun ei tarvitse mennä kauppaan ostamaan kodin putkimiestä. Sitä on jo ennestään pari litraa kaapissa.
Ehkä seuraavaksi järjestelen lehdet.
Leiriurheilu, ehkä sitä voitaisiin kutsua myös telttailuksi, on aikamme yleisimpiä matkailumuoteja. Nykyisin kartoitetaan eri puolilla maailmaa alueita, joihin on lupa leiriytyä yöksi tai pitemmäksikin ajaksi. Suurkaupunkien ihminen, jokan niin suuressa määrin on vieroittunut luonnosta, on nyt keksinyt elämänmuodolleen vastapainon, ja sen nimenä on leirielämä.Leirielämän etikettiä ei ole merkitty mustana valkoiselle, sillä Ranskan hovin peruukkipäät eivät keksineet pukeutua shortseihin ja lähteä teltta harteillaan lähimmälle camping-alueelle. Silti ihmisten keskinäinen hienostuneisuus, hyvä kasvatus ym. asetetaan koetukselle, milloin ventovieraat ihmiset elävät alkukantaisissa oloissa toistensa läheisyydessä.
Käytöksen kultainen kirja, 1961
mä tulen utopiasta
tuon sulle palan onnea
saat ratsastaa mun yksisarvisella
se vie sut taivaan taakse
ja mättäiden
saat kuulla äänen
salaisen
Allekirjoittanut näyttää ilmeisesti ulkoisesti siltä kuin olisi erityisen mieltynyt päihdehamppuun ja kokaiiniin, ainakin näin voisi päätellä niistä kymmenistä myyntitarjouksista lomamatkan aikana. Ehkä oikeampi arvio kuitenkin on, että näytän huijattavalta hölmöltä, jolle voi kaupata hirven papanoita ja perunajauhoa humehina. Aitokin marokkolainen karkki olisi kuitenkin kirjaimellisesti perseestä.
Näin eilen ensimmäisen kurkiauran lentävän talvilomiltaan takaisin pohjoiseen. Kevään ensimmäinen leskenlehti on vielä näkemättä. Sitä odotellessa. Sekä seuraavaa lomaa.
