Käydessäni kivijalassa ostoksilla huomasin kassan tiirailevan erittäin tarkkaavaisesti tiettyjä asiakkaita. Nuo tietyt asiakkaat edustivat kansallispukuihin pukeutuvaa vähemmistöä, jotka kovaan ääneen kinastelivat ostoksistaan ja sähelsivät epämääräisesti. Kassantäti näytti hyvin, hyvin kyllästyneeltä. Kun romaninaiset vihdoin ja viimein pääsivät kassalle ja kassantäti tavarat ynnäsi ja ilmoitti loppusumman, alkoi riitely siitä kuka ne ostokset maksaa. Lopulta kukaan ei maksanut ja ostokset jäivät hihnalle. Mitä nyt yksi DVD-levy ja sipsit eksyivät vahingossa mukaan, jotka kassantäti kävi perään juosten hakemassa takaisin.

Väsyneenä kassa katsoi ostoksia ja totesi, että ostaisivat edes yhden kerran kuten normaalit ihmiset, niin melkein voisi itkeä onnesta. Joko ostokset jäävät hihnalle tai sitten pahimmassa tapauksessa pitää kutsua poliisit paikalle. Kassantätiä ahdisti.

Ei käy kateeksi kivijalkakauppojen myyjiä, jotka yksin joutuvat kärvistelemään juoppojen, narkkareiden ja hameisiinsa ostoksia kätkevien asiakkaiden kanssa. Kerran eksyin kivijalkaan silloin kun miliisi oli hakemassa asiakasta pois. Oli hurjistunut kun kassantäti oli kieltäytynyt myymästä keppanaa ja päätti sitten rikkoa ostoksensa pullo kerrallaan pitkin putiikin lattioita ja seiniä.

Kassantätiä ahdisti silloinkin perusteellisen paljon. Minä ymmärsin.