Pieneen mieleeni juolahti, että pitäisikö jotain suojatakin vintiltä, kun nyt on se kattoremonttikin. Niinpä astelin ylös katsomaan miltä siellä näyttää. Sahanpurua, paljon sahanpurua. Remppa oli tietenkin aloitettu juuri minun vinttikomeroni kohdalta, joten kaikki suojaavat toimenpiteet olivat jo turhia. Kaikkea kuorrutti reipas purukerros. Toki komeroni on täynnä lähinnä tarpeetonta romua, putsaaminen tulee kuitenkin olemaan työn ja tuskan takana. Ahdistaa.

Astetta typerämpänä pidän sitä naapuria, joka oli nähnyt missä mennään ja tuonut silti lakanapyykkinsä ylös ullakolle kuivumaan vanhasta tottumuksesta. Virheinen liike, hyvin virheinen liike.

Kotona työnsin pääni ulos ikkunasta nähdäkseni mitä parvekkeille kuuluu. Parvekkeeni betonilattian oli suunnilleen 20 vuotta sitten laatoittanut ilmeisesti edellistä edellinen asukas. Mukava, edelleen tyylikäs ja helppohoitoinen. Nyt se ei enää ole tyylikäs ja helppohoitoinen, koska osa laatoista on remontoinnin riemussa irronnut ja hajonnut. Uusia vastaavia laattoja en tule löytämään mistään ikinä. Kele.

Ahdistaa.